Lasin optiikka ja valon kulku innostivat Wirkkalaa. Luonnon muodoissa häntä kiinnosti ennen kaikkea liike ja rakenne.

” Renkaat, renkaat ja rytmit. Virrassa pyörteet. Aina uudelleen – ja aavistus jostakin: se heijastuu ja antaa kuvajaisia. Valon liike – mennyt hetki. Ohi jo.” ; hän kirjoitti vuonna 1984.

Suomeen suunnitelluissa esineissä Wirkkala käytti värejä säästeliäästi, mutta Veneziassa Veninille suunnitelluissa esineissä lähes loppumaton värikartta sekä puhaltajien erilainen traditio kiehtoivat häntä erityisesti. Lasihytissä sekä Suomessa että Veneziassa hän pyrki aina mahdollisimman suoraan kontaktiin puhaltajien kanssa.