Wirkkala suunnitteli Suomen osastot Milanon triennaleen vuosina 1951 ja 1954 saaden molemmista näyttelyistä Grand Prix't, näyttelysuunnittelusta sekä lasin ja puun muotoilusta.

Lehti vuodelta 1951 oli taiteilijan ensimmäisiä lentokonevaneriesineitä. Samana vuonna  House Beautiful-lehti valitsi vanerilehden ”Maailman kauneimmaksi  esineeksi vuonna 1951”. Samana vuonna hän sai Lunningin palkinnon. Merkittävää oli myös Wirkkalan toiminta vuosina 1951–54 Helsingin Taideteollisen oppilaitoksen taiteellisena johtajana. Vuonna 1954 hänestä tuli Karhula-Iittalan taiteellinen johtaja.

Wirkkala työskenteli vuosien 1955 ja -56 aikana Raymond Loewyn toimistossa New Yorkissa oppien paljon teollisesta muotoilusta ja massatuotannosta. Loweyn kautta hän tutustui Philip Rosenthalin joka kutsui Wirkkalan Rosenthalin tehtaan suunnittelijaksi.